Hei taas,

Kuten vuoden alussa lupasin, keskityn päivittämään tätä blogia useammin, joten heti kärkeen jätin maaliskuun kokonaan väliin. No joka tapauksessa, enimmät matkat on nyt tehty ja Saharat ja Inarit koettu,  joten  on taas aika tarkastella mitä maailmalta on käteen jäänyt.

Joskus aikaisemmin mainitsin, että Python-ohjelmointikielellä on taipumus olla projekteissa kieli, jolla kootaan paloja yhteen ja laitetaan kokonaisuuksia toimimaan.  Käytännössä tämä myös tarkoittaa sitä, että Pythonia voidaan sopivissa paikoissa käyttää kertomaan mitä kokonaisuus itseasiassa tekee. Tähän liittyen kiinnitin huomiota erään viikolla lukemani lehden artikkeliin Civilization 4-pelin modaamismahdollisuuksista, jossa myös puhuttiin siitä kuinka Pythonin avulla on mahdollista muuttaa koko pelin toimintalogiikkaa ja muuta mukavaa. Itseasiassa, osaavan modaajatiimin käsissä Civ4 onkin muuttunut varsin erinomaiseksi fantasiapeliksi Fall From Heaven 2-modipaketin ansiosta. Vastaavasti Colonization-pelin uudelleenlämmittelykin piristyi mukavasti kun joukko pelisarjan faneja korjasi enimmät suunnittelu- ja tasapainoongelmat  Age of Discovery-laajennuksella, joka vastaa käytännössä kaupallista lisälevyä jota peli ei koskaan saanut.

Tietysti Python, tai edes Civ4 joka varsin liberaalisti tukee muuntelua,  ei ole ainoa asia mikä tämän on mahdollistanut. Esimerkiksi Medieval 2 Total War on saanut täyskonversiopaketin joka muuttaa pelin keskimaa-aiheiseksi, samoin esimerkiksi Hears of Iron 2 muuttuu ensimmäistä maailmansotaa käsitteleväksi peliksi yhden lähes lisälevy-tasoisen modauksen ansiosta. Mitä siis yritän tällä sanoa?

Usein kuulen puhuttavan siitä, miten opiskelijat haluavat oppia ohjelmoimaan juuri siksi, että pääsevät mielekkääseen ohjelmointityöhön – monesti tekemään pelejä – järjestelmäsoftan tekeminen kun ei kaikkia tunnu kiinnostavan. En pysty nyt lyömään pöytään faktoja, mutta eräs varmasti asioihin sisäänpääsyä helpottava tekijä on aloittaa vaikkapa osallistumalla modaus-projekteihin ja sitä kautta päästä tekemään ohjelmoimalla jotain mielekästä. Semminkin kun pelien suunnittelua ja tekemistä ei suoranaisesti tunnuta missään opettavan, vaikka hype aina muutaman vuoden välein nostaa päätään. Ei siitä sitten töitä hakiessa luulisi ainakaan haittaa olevan, ja itseasiassa jotkin pelifirmat ovat ottaneet jo tavaksi palkata paremmin menestyvien modien tekijätiimejä.

Tietysti jotkut voivat saada kallonsisäistä kutiavaa ihottumaa siitä, että ohjelmointipanos menee kaupallisen softwan parantelemiseen ilmaiseksi eikä esimerkiksi open source-projekteihin, mutta ei sitä aina jaksa olla vakavamielinen; ohjelmointitaitoja voi käyttää joskus myös ihan vaan viihdeprojektien tekemiseen.

Täältä tähän,

Jussi Kasurinen